Il dolce far niente

I've always had a weakness for pasta. And especially parmigiano, the more the better. 

On my to do list, it says learn to make the perfect italian tomato sauce. 

That to do list gets hardly ever touched, its in the back of my mind, waiting for the right time. Which never seems to come, since its easier to stay in the rat wheel, do what everyone else does and pretend your happy. 

"We settle to live in misery, because we are afraid of change, for things to crumble to ruins" 

At the moment, I'm trying to figure out a mess that is out of control and too difficult to manage. Like a ball of yarn your trying to unfold, turning it upside down, in attempt to find that little bit that starts the nest. 

In twenty years from now, none of this matters, but right now it all seems so overwhelming. Like my yarn ball doesn't have a start nor and end. So I better start from the middle..

________

Hyvä ruoka, parempi...

Olen aina ollut heikkona pastaan, sekä parmesaani juustoon. Mitä enemmän, sitä parempi. 

Ikuisella tehtävälistalla onkin opetella se täydellinen pastakastike. Kumpa voisinkin ottaa  aikalisän ja tehdä niitä pieniä kivoja juttuja, tai kuten italialaiset sitä kutsuvat "il dolce far niente" nauttia (ajasta) tekemättä mitään. 

Sen sijaan, painin vaikeasti selvitettävien paperisotkujen keskellä, pähkäilen turhastuneena rankkaa valintaa ja mielialat vaihtelevat sen luvatun syysmyrskyn tapaan, välillä vesisateessa, mutta aurinkoisena. Mistä tietää, että tekee oikean valinnan? Ehkä siitä, että mitä ikinä päätänkin, jäädä vai lähteä, aika kuultaa muistot ja asiat aina järjestyvät. Pitäisi osata vain olla, eikä murehtia, il dolce far niente.